Puustellin tarina 3

Uusi vuosisata, uusi aika

1900-luvun alussa talon elämä koki ison muutoksen, kun junat alkoivat höyrytä talon ohitse. Savon rata valmistui 1903. Maata pakkolunastettiin rautatietä varten 6,7 hehtaaria. Rata jakoi talon maat kahtia ja aiheutti runsaasti aitaamistarvetta.

Puustellista oli helppo lähteä käväisemään kaupungissa tai katsomaan maailmaa kun talon kohdalla oli oma seisake. Junat pysähtyivät Puustellin seisakkeelle, jos matkustajat niin halusivat.

Rautatien tultua Karl Nyberg oivalsi mahdollisuudet uudelle yritystoiminnalle, hän perusti sahan. Pöljän pysäkiltä sai helposti sahatavaran lähtemään maailmalle. Saha tietenkin tarvitsi raaka-ainetta. Niinpä Nybergillekin kävi niin, että puita tuli kaadetuksi puustellin mailta luvattoman paljon.

Lisää miinusta tarkastaja merkitsi papereihinsa myös siksi, että korvaus radan alle jääneestä pellosta piti käyttää uuden pellon raivaukseen. Rautatien alle jääneestä maasta saatu rahallinen korvaus annettiin suoraan vuokralaiselle sillä ehdolla, että hän käyttää rahat uuden pellon raivaamiseen. Kuudessa vuodessa Nyberg ei ollut ehtinyt tehdä lapioniskuakaan uuden pellon eteen. Maanviljelijää oli alkanut kiinostaa enemmän puunjalostus!

Seuraavaksi vuokralaiseksi hyväksyttiin 1903 Aatu Virtanen. Sitten 1906-1919 hänen isänsä Sakari Virtanen. Hänen jälkeensä vielä toinen Virtasen pojista, Paavo vuokrasi tilaa vuosina 1919-1932.

Virtasilla oli intoa kehittää edelleen maataloutta. Uusi kivinavetta valmistui 1908. Lehmiä oli parhaimmillaan 27, hevosia viisi ja muuta karjaa runsaasti. Suota raivattiin viljelykseen. Tilalla oli peltoa ja niittyä yhteensä jo 50 hehtaaria. Vuokralainen otti tilanhoidossaan käyttöön kaikki uusimmat menetelmät, Heinästä valmistettiin säilörehua. Koneet oli viimeistä huutoa. Voita valmistettiin ulkomaan vientiin.

He olivat jatkaneet kyllä myös sahan toimintaa ja rakentaneet sahan työväelle asunnot. Saha sijaitsi nykyisen Viitostien ja Pysäkkitien välisessä paikassa, jota nykyisin kutsutaan kasarmin petäiköksi. Heillä oli omissa nimissään paljon muitakin rakennuksia mm. paja, mylly ja konehuone.

Virtaset olivat mukana monessa uudessa, kuten raittiusliikkeessä ja työväenyhdistyksessä. Pöljän Säästökassan ja Osuusmeijerin kokouksia pidettiin talossa.Vuonna 1932 talo sai viimeisen vuokralaisensa kun sopimus tehtiin Atte Rautiaisen kanssa.

Torpparilaki saatiin lopultakin voimaan. Vuonna 1926 valtio päätti luopua virkataloistaan. Ne laitettiin myyntiin. Kaupat toteutuivat 1930-luvun alussa. Talon vuokraajalla oli mahdollisuus ostaa talonsa. Niinpä syksyllä 1933 virkatalon lähipeltoineen ja -metsineen sai ostaa Atte Rautiainen, Maaningalla syntynyt torpparin poika. Atte Rautiainen oli haaveillut omasta tilasta, kuten niin monet muutkin.

Sotilaiden asuinpaikakasi alkujaan 1600-luvulla perustettu puustelli sai vieläkin sotilaan asujakseen. Vääpeli Atte Rautiainen oli sotinut vapaussodassa ja sen jälkeen turvannut itärajaa Aunuksessa. Seuraavaksi hän toimi Siilinjärven suojeluskuntapäällikkönä. Atte piti erityisesti hevosista, Puustellissa oli juoksijahevosia, jotka menestyivät kilpailuissa.

Puustellin etäisimmistä tiluksista muodostettiin pari isompaa tilaa, Käränkö ja Hökönen. Valtiollekin jäi omistuksensa vielä iso ala, joka sai pitää nimen Pöljälä. Loput 11 eri maapalaa oli yhden tai kahden hehtaarin palstoja, entisiä mäkitupia ja torppia, joiden asukkaat saivat ne nyt lunastaa omikseen. Silloin itsenäistyivät mm. Tirkkola, Keskipiha, Alava, Käpylä, Väinölä, Puurula.

Atte Rautiaisen jälkeen Puustellia isännöi hänen poikansa Ahti 1958-1984. Nykyisin talon omistaa Pekka Rautiainen.

Vaikka Atte Rautiaiselle myydyn tilan osan nimeksi tuli asiakirjoihin Rautiala, tunnetaan tämä talo yhä edelleen paljon paremmin entisellä nimellään, Puustelli.

Puustellissa maaliskuussa 2013

Marja-Liisa Kankainen

Lähteet: Kansallisarkisto
Kuopion ja Maaningan kirkonkirjat
Orbinskin sukuseuran julkaisu
Kuopion komppanian arkistot

Puustellin tarina 2

Keisarillisen senaatin hallussa.

Suomen sodan aikana talo oli joutunut huonoon kuntoon. Vuonna 1810 tehdyssä virkatalon tarkastuksessa todetaan, että sauna ja muutama lato oli täysin arvottomassa kunnossa. Toinen silloisesta kahdesta asuinrakennuksesta oli niin huono, että se on rakennettava uudelleen. Uusi päärakennus valmistui 1813 ja vuosiluku kirjoitettiin talon kurkihirteen.

Sama tupa on vieläkin Puustellin asuinrakennukssa, joka siis täyttää tänä vuonna 200 vuotta. Talon pohjoispää on rakennettu uudelleen vuonna 1840. Ensimmäisenä Puustellin vuokrasi kapteeni Johan Adolf Aminoffin tytär Jeannette Sophia Aminoff 1812. Talon muitakin rakennuksia uusittiin hänen aikanaan. Johan Adolf Aminoff oli syntynyt 1742, tehnyt pitkän sotilasuran ja jäänyt pois virastaan jo ennen Suomen sotaa. Aminoff oli perustanut Kuopioon viinanpolttimon, joka tarvisi raaka-aineeksi viljaa. Vuokraamalla tilan sopivalta etäisyydeltä turvattiin viljan saanti viinan valmistukseen. Kumpikaan ei tässä talossa asunut vaan tilaa hoiti lampuoti Petter Miettinen.

Talossa ylläpidettiin samaan aikaan myös kievaria, josta saatiin lisätuloja.
1826- 1836 taloa vuokrasi entinen renki Henrik Kyllönen. Seuraavina talonpojat Adam Zacheus 1836-1842, Matti Keijonen 1842-1858 ja Pekka Halonen 1858-1859.

Vuokralaiset vaihtuivat melko tiheään. Vaikka Amonoffin vuokrasopimus oli tehty 25 vuodeksi ja myöhemmin sopimuksia pidennettiin 50 vuoteen, ei kukaan asukas viihtynyt talossa täyttä vuokra-aikaa. Eräs syy saattoi tähän olla korkeahkon vuokran lisäksi, ne vähän väliä talossa tehdyt tarkastukset. Tarkastuksia tehtiin aina vuokralaisen vaihtuessa ja muutoinkin viiden vuoden välein ja lisäksi aina kun jotain syytä tarkastukselle löytyi.

Talonpidosta annettiin vuokralaiselle tarkat määräykset. Rakennukset oli pidettävä hyvässä kunnossa. Rakennusten piti olla punaiseksi maalatut, nurkkalaudoitusten ja ikkunoiden laudoitusten piti olla valkoiset. Tarkastuksessa käytiin läpi talon joka ikinen rakennus, kaivot ja kasvimaat ja merkittiin ylös niiden kunto ja annettiin korjausmääräyksiä. Korjauksille oli annettu tietty määräaika ja seuraavassa tarkastuksessa selvisi onko kaikki korjaukset tulleet tehdyiksi.

Metsä oli jaettu tarkasti palstoihin. Puita sai hakata vain talon tarpeisiin ja niitäkin vain määrätyltä palstalta. Senaatin tavoitteena oli pitää virkatalot yhä esimerkkillisessä kunnossa. Tarkastuksissa selvitettiin satomäärät, vuokralaisella olevat eläimet lueteltiin ja tutkittiin maidon käsittelytapa. Kaikesta tehtiin tarkka tarkastuskertomus.

Lukutaidottomailla talonpojilla olikin muistelemista, mitä toimenpiteitä piti saada tehdyksi ennen seuraavaa tarkastusta. Eikä lukutaidosta aina olisi mitään hyötyä ollut, kun suomenkieliset talonpojat eivät kuitenkaan olisi saaneet selvää ruotsiksi kirjoitetuista raporteista. Tarkastuskertomukset tehtiin ruotsiksi 1880-luvulle saakka.

Tilan pinta-ala oli 270 hehtaaria ja sille oli perustettu jo ennen Suomen sotaa yksi torppa. Talo kehittyi syynipöytäkirjojen mukaan kohtalaisen hyvin. Rakennuksia uusittiin, tehtiin uusi kellari kivestä. Vuonna 1871 tarkastuksessa kellarin todettiin muuten olevan hyvä, mutta se oli täynnä vettä. Kahdeksan vuotta myöhemmin kellari oli täysin romahtanut kasaan. Maitohuone sisustettiin kivilattialla ja -hyllyillä. Vuonna 1879 torppia oli jo viisi.

Petter Leskinen vuokrasi tilaa 1859-1888. Tila kehittyi myönteisesti. Karjaa lisättiin ja rakennuksia kunnostettiin. Humalisto ja kasvitarha kukoistivat, minkä seikan omistajaa edustavat tarkastajat panivat mielihyvällä merkille. Metsän arvo alkoi pikku hiljaa nousta 1800-luvulla. Tämä seikka teki vuokraajan eli arentantin tilanteen joskus tukalaksi. Puun hakkaamiseen yli oman tarpeen oli suuri kiusaus. Mutta virkatalojen tarkastajat myöskin alkoivat entistä tarkemmin seurata metsän käyttöä. Jopa yksitäisten puiden häviäminen merkittiin tarkastuspöytäkirjaan ja pahimmassa tapauksessa tuli käräjille lähtö ja sakkoa metsän haaskauksesta.

Käräjäriitoja ja leväperäistä talon hoitoa

Ensimmäisenä leivättömän pöydän ääneen joutui arentaattori Petter Leskinen joka oli vuonna 1876 syksyllä aloittanut hakkuun luvattomalta palstalta. Tästä hän sai maksaa sakot vankeuden uhalla. Vuokrasopimus kuitenkin jatkui vuoteen 1888. Vuonna 1884 todettiin, että torppia on vain yksi ja loput aikaisemmin torpiksi lasketut mökit ovatkin mäkitupia ja loisasuntoja. Kaikista näistä suoritetaan taksvärkkiä puustelliin. Piikoja ja renkejä oli parhaimmillaan parikymmentä. Lehmiä on kovin vähän vain kahdeksan.

1889 vuokraaja Heikki Toivasella oli 10 lehmää ja tila muutenkin hyvässä kunnossa. Vaikka pahoiteltiin sitä, että kun kestikievari ei enää toimi tässä talossa on kovasti raha- ja muukin liikenne hiljentynyt. Tarkastuksessa todettiin, että Puustellin mäkitupalainen Wilhelm Vainikainen oli omin luvin edellisvuonna kaatanut ja kaskennut 20 kapanalan verran ja kylvänyt kaskeen naurista, saa vastata asiasta oikeudessa. Omankäden oikeudella oli myös mäkitupalainen August Lappveteläinen kaatanut aivan ”suurenmoisen” männyn, valmistanut siitä kolme jyrää ja myynyt ne. Tällaiset ilkityöt johtivat taas ilman muuta käräjille.

Vuosina 1888-1895 vuokralaisena oli Henrik Toivanen. Aluksi tilan vuokraaminen sujui hyvin. Arentantin asiat kuitenkin tavalla tavalla jos toisellakin kääntyivät heikompaan suuntaan. 1892 marraskuussa sattuneen tulipalon seurauksena tuhoutui läävä, kuja, aitta, talli ja lato. Karjan määrä kutistui. Lehmät vähenivät kolmeen ja hevoset neljästä kahteen. Humalistokin oli hoidon puutteessa kokonaan tuhoutunut ja kasvitarha oli mennyt heikkoon kuntoon.

Virkatalojentarkastaja kirjotti raporttiinsa, ettei usko tämän vuokraajan saavaan taloa paremmille raiteille. Niinpä vuokraajaa vaihdettiin. Hekki Asikainen toimitti arentantin virkaa 1895-1899. Hänen tiilalleen tuli metsänhoitaja Karl Nyberg 1899. Hän kehitti tilan karjanhoitoa, kunnosti rakennuksia ja ja lisäsi peltoalaa.

Puustellissa maaliskuussa 2013

Marja-Liisa Kankainen

Lähteet: Kansallisarkisto
Kuopion ja Maaningan kirkonkirjat
Orbinskin sukuseuran julkaisu
Kuopion komppanian arkistot

PUUSTELLIN TARINA 1

PUUSTELLIN TARINA 1

Sotilaiden aika

Pöljän Puustelli on alunperin yksi Kuopion komppanian yhdeksästä virkatalosta eli puustellista. Tältä asuinpaikalta on löydetty kivikautisia esineitä ja tämänkin tilan historia alkaa jo 1600-luvun lopulta.

Silloisessa Ruotsin valtakunnanssa päätettiin maksaa osa virkamiesten ja upseerien  palkasta antamalla heille asuttavaksi virkatalot. Pöljän kylälle perustettiin Pöljälän virkatalo eli puustelli sotaväen alemman upseeriston virkataloksi.

Lippumies Hannu Lyytikäinen oli talon ensimmäinen asukas. Iso vihan vaikeutti virkatalojen ylläpitoa ja Pöljälän Puustellikin jäi autioksi vuosien 1709-1721 väliseksi ajaksi. 1721 talon sai asuttavakseen pariksi vuodeksi Vehkalahdella syntynyt lippumies Petter Haferman.

Seuraavat kaksi vuotta asukkaana oli kersantti Lorentz Asikainen, ja taas parin vuoden ajan kersantti Erik Tawastjerna. Kersantti Johan Hollander asutti taloa vuosien 1727-1744 välisen ajan. Hänkin oli poissa virkatalostaan kaksi ja puoli vuotta, jäätyään 1741 elokuussa Lappeenrannssa venäläisten vangiksi, mutta palasi kotiin 1744 keväällä.

Kersantti Samuel Mollen 1744-1747. Uudelleen Johan Hollander taas vuosina 1747-1748, siihen saakka kun erosi sotilaspalveluksesta. Majoittaja Georg Fredrik Tigerstedt 1748-1759. Sen jälkeen virkaansa tästä talosta käsin hoitivat noin vuoden tai pari, kersantit Erik Ludvig Tigerstedt, Magnus Ludvig Tawast ja Karl Gustaf Freudenthal ja rykmentin adjutantti Johan Petter Wright.

1762-1791 välisenä aikana luutnantti Lorentz Orbinski. Hän asui varmuudella täällä ja kuolikin tässä talossa. Lorentz Orbinski oli syntynyt Säkkijärvellä sotilassukuun. Orbinskin suku oli tullut Puolasta 1600-luvun puolivälissä Karjalaan ja siirtyi sitten monen mutkan kautta Kuopioon.

Orbinskin suvulla on hyvin mielenkiintoinen historia. Osa heistä siirtyi Ruotsiin ja osa jäi Suomeen. Molemmissa maissa suvut saivat aatelisarvon. Lars Orbinskin poika opiskeli Helsingin yliopistossa papiksi. Noina vuosina tuskin Savon murretta puhuttiin talon herrasväen kamareissa. Kaikki edeltäjät eivät välttämättä virkatalossaan asuneet, vaan oleilivat Kuopiossa ja antoivat virkatalonsa lampuotien hoidettavaksi.

Viimeinen sotilas virkatalon haltijana oli adjutantti Johan Hammarbäck 1791-1809, joka niin ikään pysytteli Kuopiossa, milloin ei ollut sodan takia kiertemässä taistelutantereita. Lampuoti Olof Miettinen hoiti taloa. Virkatalo kärsi monenlaista vahinkoa kun venäläinen sotaväki oleili talossa syksyllä 1808. Rakennuksista rikottin ikkunoita ja ovia. Lukot irrotettiin. Pellot myllättiin hevosten laitumeksi.

Suomen sota lopetti Ruotsin vallan ja ruotujärjestelmän. Sotilaiden virkatalot jäivät Keisarillisen Suomen Senaatin hallintaan. Niin myös Pöljälän sotilasvirkataloa alettiin vuokrata tavallisena maatilana.

Puustellissa maaliskuussa 2013

Marja-Liisa Kankainen

Lähteet: Kansallisarkisto

Kuopion ja Maaningan kirkonkirjat

Orbinskin sukuseuran julkaisu

Kuopion komppanian arkistot