Puustellin tarina 3

Uusi vuosisata, uusi aika

1900-luvun alussa talon elämä koki ison muutoksen, kun junat alkoivat höyrytä talon ohitse. Savon rata valmistui 1903. Maata pakkolunastettiin rautatietä varten 6,7 hehtaaria. Rata jakoi talon maat kahtia ja aiheutti runsaasti aitaamistarvetta.

Puustellista oli helppo lähteä käväisemään kaupungissa tai katsomaan maailmaa kun talon kohdalla oli oma seisake. Junat pysähtyivät Puustellin seisakkeelle, jos matkustajat niin halusivat.

Rautatien tultua Karl Nyberg oivalsi mahdollisuudet uudelle yritystoiminnalle, hän perusti sahan. Pöljän pysäkiltä sai helposti sahatavaran lähtemään maailmalle. Saha tietenkin tarvitsi raaka-ainetta. Niinpä Nybergillekin kävi niin, että puita tuli kaadetuksi puustellin mailta luvattoman paljon.

Lisää miinusta tarkastaja merkitsi papereihinsa myös siksi, että korvaus radan alle jääneestä pellosta piti käyttää uuden pellon raivaukseen. Rautatien alle jääneestä maasta saatu rahallinen korvaus annettiin suoraan vuokralaiselle sillä ehdolla, että hän käyttää rahat uuden pellon raivaamiseen. Kuudessa vuodessa Nyberg ei ollut ehtinyt tehdä lapioniskuakaan uuden pellon eteen. Maanviljelijää oli alkanut kiinostaa enemmän puunjalostus!

Seuraavaksi vuokralaiseksi hyväksyttiin 1903 Aatu Virtanen. Sitten 1906-1919 hänen isänsä Sakari Virtanen. Hänen jälkeensä vielä toinen Virtasen pojista, Paavo vuokrasi tilaa vuosina 1919-1932.

Virtasilla oli intoa kehittää edelleen maataloutta. Uusi kivinavetta valmistui 1908. Lehmiä oli parhaimmillaan 27, hevosia viisi ja muuta karjaa runsaasti. Suota raivattiin viljelykseen. Tilalla oli peltoa ja niittyä yhteensä jo 50 hehtaaria. Vuokralainen otti tilanhoidossaan käyttöön kaikki uusimmat menetelmät, Heinästä valmistettiin säilörehua. Koneet oli viimeistä huutoa. Voita valmistettiin ulkomaan vientiin.

He olivat jatkaneet kyllä myös sahan toimintaa ja rakentaneet sahan työväelle asunnot. Saha sijaitsi nykyisen Viitostien ja Pysäkkitien välisessä paikassa, jota nykyisin kutsutaan kasarmin petäiköksi. Heillä oli omissa nimissään paljon muitakin rakennuksia mm. paja, mylly ja konehuone.

Virtaset olivat mukana monessa uudessa, kuten raittiusliikkeessä ja työväenyhdistyksessä. Pöljän Säästökassan ja Osuusmeijerin kokouksia pidettiin talossa.Vuonna 1932 talo sai viimeisen vuokralaisensa kun sopimus tehtiin Atte Rautiaisen kanssa.

Torpparilaki saatiin lopultakin voimaan. Vuonna 1926 valtio päätti luopua virkataloistaan. Ne laitettiin myyntiin. Kaupat toteutuivat 1930-luvun alussa. Talon vuokraajalla oli mahdollisuus ostaa talonsa. Niinpä syksyllä 1933 virkatalon lähipeltoineen ja -metsineen sai ostaa Atte Rautiainen, Maaningalla syntynyt torpparin poika. Atte Rautiainen oli haaveillut omasta tilasta, kuten niin monet muutkin.

Sotilaiden asuinpaikakasi alkujaan 1600-luvulla perustettu puustelli sai vieläkin sotilaan asujakseen. Vääpeli Atte Rautiainen oli sotinut vapaussodassa ja sen jälkeen turvannut itärajaa Aunuksessa. Seuraavaksi hän toimi Siilinjärven suojeluskuntapäällikkönä. Atte piti erityisesti hevosista, Puustellissa oli juoksijahevosia, jotka menestyivät kilpailuissa.

Puustellin etäisimmistä tiluksista muodostettiin pari isompaa tilaa, Käränkö ja Hökönen. Valtiollekin jäi omistuksensa vielä iso ala, joka sai pitää nimen Pöljälä. Loput 11 eri maapalaa oli yhden tai kahden hehtaarin palstoja, entisiä mäkitupia ja torppia, joiden asukkaat saivat ne nyt lunastaa omikseen. Silloin itsenäistyivät mm. Tirkkola, Keskipiha, Alava, Käpylä, Väinölä, Puurula.

Atte Rautiaisen jälkeen Puustellia isännöi hänen poikansa Ahti 1958-1984. Nykyisin talon omistaa Pekka Rautiainen.

Vaikka Atte Rautiaiselle myydyn tilan osan nimeksi tuli asiakirjoihin Rautiala, tunnetaan tämä talo yhä edelleen paljon paremmin entisellä nimellään, Puustelli.

Puustellissa maaliskuussa 2013

Marja-Liisa Kankainen

Lähteet: Kansallisarkisto
Kuopion ja Maaningan kirkonkirjat
Orbinskin sukuseuran julkaisu
Kuopion komppanian arkistot