Humoristisia muistelmia 2

Lakkaretken halonlastaajakaverukset olivat melkoisia huumorimiehiä, vaikka elettiin sodan päättymisen ankeata puutteen ”siivet supussa” olemisen aikaa.

Elettiin sodanjälkeistä vuotta, jolloin isä Stalin sai taikka otti korkeimman arvonimen, generalissimus Stalin. Niinpä Väänäsen Hanneskin oli ennen halon lastaukseen lähtöä kuunnellut radiosta aamun uutiset ja todennut naapurijohtajan arvonnousun.

Tapansa mukaisesti Hannes ja Matti Kilpeläinen menivät asemalle vaunuja tiedustelemaan. Siinä asemalla oli muutakin väkeä. Keverukset jäivät juttusille junaan lähtijöiden kanssa. Hannes huomasi siinä joukossa ”äkkivääriä” kommunisteja. Hänelle tuli tapansa mukaan pieni kuje mieleen.

Hän heittäytyi tarinoimaan ja kertoi, että aamun uutisissa kertoivat jymyuutisen. Stalin on saanut ylennyksen. ”Se on nyt generalissimusnussimus Stalin.” Silloin joku ”äkkivääristä” sanoi, että kuulitteko, mitä Hannes sanoi? Varoitti vielä Hannesta, että perästä kuuluu. Hannes puolustautui, toisti vielä arvonimen uudestaan. Hän sanoi, ettei noin vaikeaa sanaa osaa paremmin sanoa.

Tällaista tapahtui paljon sodanjälkeisinä vuosina. Ei ole hyvä äärimmäisyyksiin mennä oikealle eikä vasemmalle. Pitää olla sanan ja mielipiteiden vapaus. Ei tapauksesta tullut Hannekselle mitään seuraamuksia.

Heikki Ruotsalainen

Hoikin kylän asukkaat 1946

Irma Pantzarin ja Vihtori Roivaisen häät Kolmisopen Kulhuassa 1946.

Eräänä aamuna helmikuussa 1986 aloin ajatella menneisyyttä. Mitä taloja oli Hoikilla, kun tulin tänne miniäksi kesällä 1946. Aloitan perä-Hoikilta, Kanalahdesta.

Kanalahdessa oli vanha talo, jossa asui Alma Korhonen neljän lapsensa kanssa. Lasten nimet olivat Sirkka, Eino, Väinö ja Tauno. Heidän isänsä ammuttiin, taisi olla vuonna 1933.

Sitten Kaislalahti, siellä asui Mari ja Emil Lång ja lapset Kalervo, Gunnar, Kaisa ja Kaija. Heikkilässä asuivat Tyyne ja ”Hintre” Heikkinen ja lapset Elvi ja Kalle.

Heikkilän väki

Helga ja Reino Heikkinen rakensivat Heikkälän naapuriin talon samana vuonna, kun tulin Hoikille. Heillä oli lapset Raili ja Raimo.Korpelassa elivät Abel ja Lyyti Puurunen. Heillä oli vasta lapset Olavi ja Seppo. Syntyi vielä tyttölapsi, mutta hän kuoli.

Raimo ja Raili Heikkinen

Korpelasta syrjemmässä asui Heikki Mielonen Iidansa kanssa. Heillä oli kaksi lasta, tyttö ja poika. Sitten tullaan Rytkölään, jossa asui Eeva ja Toivo Rytkönen sekä pojat Väinö ja Kalle. Rytkölästä seuraava talo oli Nikola, jossa asuivat Anni ja Niko Kärkkäinen, heillä oli ottopoika Veikko. He rakensivat juuri vuonna 1946 Keskipiha- nimisen tilan.

Rytkölä 1990-luvulla tyhjillään.

Mari ja Hannes Soininen asuivat joen takana. Lapsia oli Pertti, Teemu ja Helvi. Sittenpä jo tullaankin meidän pihaan Päivärinteelle. Siinä asui Helena ja Kusti Roivainen ja lapset Vihtori ja Helvi. Minäkin liityin perheeseen.

Helvi ja Anna-Helena Roivainen Päivärinteellä.

Sitten oli Kinnula. Siellä asuivat Iida ja Yrjö Kinnunen. Heillä oli lapset Erkki, Ilmi, Paavo, Elli, Toini, Yrjö. Helena syntyi 1947. Hoikinharjulla asui siirtolaisia. He olivat Lampisia. Pikkumökissä asui kolmihenkinen perhe Niukkasia, hekin Karjalasta. Oli ahdasta!

Seuraava asuinpaikka oli Julkunen. Siellä asui Joel Julkunen vaimoineen. Lapsia oli Erkki ja Martta.

Joel Julkunen vaimoineen, Martta ja Erkki.

Sittenpä jo ollaan Pellonpäässä, kuvassa Kalle ja Lyydia Hirvonen sekä pojat Toivo ja Tauno.

Hiekkaharjussa asui Ester ja Ville Ruotsalainen. Lapsia oli Vieno, Anni, Kusti ja Helvi. Ville kylläkin oli kuollut talvella 1946.

Näin asuinpaikkoja oli 14. Hevosen kuljettava tie oli, mutta ei muuta. Postilaatikko oli Hoikinharjun saunan seinässä. Kuka sattui pysäkillä käymään, niin toi kaikkien postin. Kesällä 1947 aloitettiin tietyöt. Yksiköt jaettiin joka talolle ja sen mukaan tehtiin.

Ensimmäisen kerran ajoi linja-auto Hoikilla, kun Kusti Roivainen kuoli. Hautajaisiin mentiin 16.11. 1957. Talvet tie oli tukossa aina, hevosella vaan ajettiin. Kanalahdessa asui Savo-lehden päätoimittaja Juuso Koistinen. Hän täytti tammikuun alussa 1960 50 vuotta. Koistinen aurasi tien auki juhlaväkeä varten.

Tämä oli iloinen asia minulle, sillä pääsin autolla Hoikinharjun luota keskussairaalaan synnyttämään 3. päivä tammikuuta yöllä Airaa ja Mauria. Kylällä ei ollut sähköjä, kaasu- ja öljylamput oli valona. Ei ollut muovivaippoja, kaikki kastui, kun rupesi kastumaan. Siinä passasi kaksosia hoitaa!
Irma Roivainen (1986)

Humoristisia muistelmia

Heikki Ruotsalaisen tarinoita

Lakkaretki

Elettiin jatkosodan jälkeistä aikaa, ehkä vuotta 1948. Joukko pöljäläisiä päätti lähteä kesällä lakkaretkelle Kuhmoon, Saunajärven maastoon. Silloin ei ollut linja-autoja vuokrattavana, mutta Niilo Ahosella oli rakennettu umpikoppi kuorma-auton lavalle. Niilon autolla lähti sitten noin 20 hengen seurue.

Matkalle lähti mm. Hannes Väänänen ja Matti Kilpeläinen vaimoineen. Autoon noustessa Matti ja Hannes asettui istumaan auton etupenkille. Heidän vaimonsa jäivät kauemmaksi. Kun saavuttiin Nilsiän rajalle miehemme käänsivät reput etupuolelle. Tarkoitus oli varjella, ettei Nilsiän rosvot pääse ryöstämään.

Juoni oli kyllä siinä, että repuissa oli miestä väkevämpää. Siinä oli fiksumpi maistella matkaeväitä. Lakkamatka epäonnistui, sillä lakkoja ei saatu laisinkaan. Näimme kuitenkin talvisodan pahasti murskaamat metsät.

Kaksoset

Matti Kilpeläisellä oli kaksoisveli Hannes. Molemmat olivat vielä sotien jälkeenkin erehdyttävästi saman näköisiä. Matti työskenteli Siilinjärven asemalla. Lisäksi hän lastasi halkoja Vapon asemalla Ahmon soramontussa. Väänäsen Hannes oli Matin työkaveri halkojen lastaamisessa.

Normaalisti veturi toi vaunut monttuun jo illan tai yön aikana. Aina ei ollutkaan vaunuja riittänyt, sillä puutavara kuljetettiin vielä pääsääntöisesti junalla tuolloin. Eräänäkin maanantaiaamuna ei ollut vaunuja lastauspaikalla. Kaverukset menivät asemalta tiedustelemaan. Asemapäällikkö Raitala kertoi lastaajille, että vaunuja tulee päivän mittaan. Kovin kauas ei saa lähteä.

Kaverukset lähtivät sentään kotona käymään. Matin kaksoisveli Hannes työskenteli Iisalmen ympäristössä AIV-rehuneuvojana. Hannes matkusti aina junalla Ylä-Savoon. Niinpä hän sinäkin aamuna tuli asemalle odottamaan päiväjunaa.

Asemapäällikkö tuli junaa lähettämään ja huomasi nahkatakissa olevan Matin näköisen miehen. Hän alkoi komentamaan, ettei saa lähteä mihinkään. Montussa on nht vaunuja. Hannes vaan ykskantaan ykskantaan sanoi, että paskat minä sinun vaunuistasi, minä nousen junaan. Asemapäällikkö ärhenteli vihaisena perään.

Kun juna oli häipynyt, niin Matti tuli kysymään, onko vaunuja saapunut. Tällaisia väärinkäsityksiä saattaa tapahtua kaksosten kanssa. Taisivat leikkimieliset kaksoset pistäytyä vuoronperään yöjalassakin saman tytön aitassa. Voi vaan miettiä, mitä liikkui asemapäällikönkin mielessä. Velmuilta kaksosilta syntyi monenlaista kepposta.