Lakkaretken halonlastaajakaverukset olivat melkoisia huumorimiehiä, vaikka elettiin sodan päättymisen ankeata puutteen ”siivet supussa” olemisen aikaa.
Elettiin sodanjälkeistä vuotta, jolloin isä Stalin sai taikka otti korkeimman arvonimen, generalissimus Stalin. Niinpä Väänäsen Hanneskin oli ennen halon lastaukseen lähtöä kuunnellut radiosta aamun uutiset ja todennut naapurijohtajan arvonnousun.
Tapansa mukaisesti Hannes ja Matti Kilpeläinen menivät asemalle vaunuja tiedustelemaan. Siinä asemalla oli muutakin väkeä. Keverukset jäivät juttusille junaan lähtijöiden kanssa. Hannes huomasi siinä joukossa ”äkkivääriä” kommunisteja. Hänelle tuli tapansa mukaan pieni kuje mieleen.
Hän heittäytyi tarinoimaan ja kertoi, että aamun uutisissa kertoivat jymyuutisen. Stalin on saanut ylennyksen. ”Se on nyt generalissimusnussimus Stalin.” Silloin joku ”äkkivääristä” sanoi, että kuulitteko, mitä Hannes sanoi? Varoitti vielä Hannesta, että perästä kuuluu. Hannes puolustautui, toisti vielä arvonimen uudestaan. Hän sanoi, ettei noin vaikeaa sanaa osaa paremmin sanoa.
Tällaista tapahtui paljon sodanjälkeisinä vuosina. Ei ole hyvä äärimmäisyyksiin mennä oikealle eikä vasemmalle. Pitää olla sanan ja mielipiteiden vapaus. Ei tapauksesta tullut Hannekselle mitään seuraamuksia.
Heikki Ruotsalainen
Pöljän kylähistorian avoin blogi 