Tässä blogissa on julkaistu Hillervo Väänäsen kirjoituksia Hökösen kylältä. Hän oli syntynyt vuonna 1900 Lapinlahden Pörsänmäellä. Hän toimi kylän opettajana vuosina 1922-66. Kansakoulunopettajan opintoihin liittyvässä kasvatustieteiden laudaturtyössä Hillervo Väänänen tarkasteli monesta näkökulmasta koulupiirinsä asujaimston elinoloja ja tapoja. Seuraavassa hän pohtii kylän asukkaiden naapuuruussuhteita.
Lypsyhaassa Kokkosenmäessä 1920-luvulla.
Savolaisia herjataan aina ”peälysmiehyydellä.” Sitä he kyllä pyrkivät olemaankn, missä vain vähänkin pystyvät. -Ja kenpä ei tahtoisi olla parempi kuin on! – Niin vieraanvaraisia ja naapurirakkaita kuin seutukuntalaisemme ovatkin, niin tympäisevää on se oman itsensä kehuminen ja miltei poikkeuksetta naapurinsa parjaaminen, jota joutuu kuulemaan heidän parissa ollessa.
Talvisin ovat mielet jotenkin viileitä. Syksytalvella varsinkin, antoisan vuodentulon laakereilla lepäillessä saattaa myhäillen sietää naapurieukkojen siivekkäänkin juorun. Mutta vuoden vaihteessa tulee jo syytä kajota naapuriin. Onhan verotuskaavakkeiden täyttämisaika. Kyllä silloin perhekunnittain noteerataan naapureiden omientuntojen venyväisyys näissä asioissa. Kun sitten äyriluku on nähtävissä ja jokainen saa tillistellä ystävien ja kylänmiesten saannokset, niin riittää täysistuntoja koko kevättalveksi.
Kevätpuoleen askarruttaa mieliä jo aidanpano-osuudet. Silloin saattaa sattua niinkin voimakkaita yhteenottoja, että naapurilta kielletään vedenotto toisen pellolla olevasta kaivosta, joka kivillä täytetään. Pahimmassa tapauksessa sietäisi panna ”Kullervon aita”, ettei pihasta toiseen näkyisi. Välien tiukalla ollessa ei vapaasti uskalla karjaansa kuljettaa toisen maan halki. Syytä jurinaan onkin. Sillä suuren karjan alituiseen kulkiessa toisen pienet laidunmaat kärsivät.
Veräjät ovat alituiseen riidan aiheena kesällä. Joku huoleton saattaa kulkiessaan jättää portin tai veräjän auki. Parempaa aamiaista toivoen johdattaa kellokas silloinn koko karjan piha-aitaan. Jos kotipihaan sattuvat, lähtevät sen tien takaisin ”posliinipöksyisten” miesten ja paitahihasillaan hosuvien naisten ajamina. Jos naapurin peltoon osuvat, viedään isännilleen yöllä sana, jos sovussa ovat, mutta riitaveljien elukat otetaan kiinni lunnaita varten. Useasti tämmöisestä öisestä vierailusta sukeutuu riitajuttu käräjille asti.
Heinänteosta lähtien koko seutu taas vetää kuin yhtä köyttä. Ainakin sunnuntaisin on niittotalkoita. Leikkuun aikaan riittää parilla kolmella viikolla harva se ilta yhteistä työtä kahvi- ja tanssipalkalla. Nuoret ja vanhat siellä keppelehtivät. Oman päivätyönsä päätyttyä kutsusta menevät naapurin pellolle. Iltahämärässä leikkaavat ja kuhiloivat touon. Isäntämiesten talkootyö on jälkimmäinen. – Sitten joukolla ”lapikasta lattiaan”. Kolmekin polvea saattaa silloin pyörähdellä tanssin tahdissa. -harvoin hököseläisten talkoihin ”kuokkureja” tulee. Oman kylän väki vain huvitellen työnsä tekee.
Joku kunniastaan ja olemattomasta arvostaan kipeä eukko saattaa kostomielessä siepata tuhkaa liedeltään, tormuuttaa sen naapurin ovesta sisään samalla loitsien: ”Pois pölyt, pois tomut, pois pahat sisut.”
Joku pitkäkyntinen on joskus asunut paikkakunnalla. Mutta kun useimmat ovat taipumuksensa tienneet ja pitäneet tavaroistaan vaarin, niin ei ihmeihin ole päässyt. Niin varmasti luotetaan toisten rehellisyyteen, ettei monessakaan talossa ole yhtään lukossa olevaa suojaa. Tupiin pääsee kuka vaan milloin tahansa. Eikä vuosikausiin ole kuulunut, että kenenkään avonaisista viljan y.m. säilöpaikoista olisi mitään kadonnut. Lapsetkaan eivät varasta kotoaan, kuten suuremmilla kylillä aivan yleisesti tekevät.
Peltomaisema Pohjolanmäelta, Pöljältä.
Pöljän kylähistorian avoin blogi 