Opettajatar Hillervo Väänänen Hökösellä 7. Opettaja kylän siveellisyyden vartijana.

Työmiehiä Pohjolanmäellä 1930-luvun vaihteessa.

Kansakoulunopettajien oletettiin kasvattavan koko kylää. Seminaareissa nuoret kasvatettiin tavoittelemaan korkeita arvoja kaikilla elämän alueilla. Opettajan tuli puuttua epäkohtiin kylän siveellisessä elämässä. Ja tämä oli sitten taitolaji, jossa harva onnistui. Seuraavassa Hillervo Väänänen arvioi Hökösen kylän siveellistä tilaa 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa.

Vaikkei väki olekaan erikoisen uskonnollismielistä, kuitenkin siveät tavat vallitsevat. Seudun syrjäinen asema on etu, ettei niin helposti kuin hyvien teiden takaa pääse joka ”kissan ristiäisiin”, joissa juodaan, tapellaan jopa muitakin huonoja tapoja harjoitetaan.

Pari paikkakunnalla syntynyttä isätöntä lasta on vain koulussa käynyt. Yleinen mielipide on jo velvoitus. Harvoissa taloissa on palvelusväkeä. Kotisensa vanhemmat pitävät niin tarkan valvonnan alaisina, ettei jää tilaisuutta hairahduksille.

Jos talkoosta tai muualta joku pari sattuu kaksin kulkemaan, niin heti tiedoksi tultua ei ole hiki jatkaa. Vanha tapa, yöjalassa kulkeminenkin on hyvin harvinaista.

Vihkimättömiä pareja ei asu yhdessä yhtään, niinkuin naapurikylässä oli aivan yleistä ennen nykyistä tuomiokapitulin toimenpidettä. Avioeroja ei ole myös sattunut ainoaakaan. Keskinäiset erimielisyydet painuvat villasella, kun heikompi alistuu, vaikkapa loppuikänsä kärsimisen uhallakin. Seuraava tarina todisteeksi: Nuori tyttö rakastui kunnottomaan mieheen. Lapsen synnyttyä mies hylkäsi äidin, joka vielä lapsellisuudessaan joutui toisen veljen narriksi. Loppujen lopuksi sukeutui laillinen, vihitty suhde jälkimmäisen kanssa. Äiti kärsimyksistään huolimatta jaksoi vaalia lähes 10-päisen lapsilauman kunnon ihmisiksi. Itse sävyisyydessään ja nöyryydessään on ollut muille esimerkiksi kelpaava.

Viinamiehiä on vähän. Pöljän rannalla liekö yhtään juoppoa. Jotkut joskus kaupunkimatkallaan hankkivat pikku-hiprakan. Siihen asettuu sitten pitkiksi ajoiksi. – Hökösellä on muutamia, jotka saattavat kotonaankin humalan ottaa. Mutta harvoin siinä tilassa kylälle lähtevät. Eräs kuuluu olleen trokarien apurina. Epäonnistuttuaan palasi taas varmempituloiseen Maa-Jussin työhön. -Keskimmäisellä sen sijaan on äärimmäisyyksiä. Tosi-uskovaisia, mutta myös tosi-juoppoja, valmistajia ja myyjiä. Pari miestä on ”istunutkin” Kieltolain rikkomisesta. Pyrkivät tointaan Hökösellekin ulottamaan. Laiha taitaa tulos olla.

Kortinpeluuta Kärängänharjulla 1950-luvulla. Perinne säilyi elinvoimaisena pitkään!

Maalla muutamin paikoin yleinen kortinpeluu ei ole tänne saanut pysyvää jalansijaa. Muutamat työväentalolla iltamissa käyvät miehet saattavat sunnuntainsa viettää talvella jonkun lähitalon saunassa, kesällä vesakossa lisätulon toivossa. Ei taida niillä tuloilla siunausta olla. Kortti vie, jos tuokin.

Noiden harrastelijoiden joukossa kiroileminen on aivan yleistä. Ja yleensä miesväki viljelee ”ärräpäitä” enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Vähänkin poikkitelaisen tullen saattaa sarvipäitä helistä niin, että karsta laesta karisee. Jos ei ennen ole tarvinnut kuulla, luulee moista kirkonmenoa pahemmaksikin. Totuttuaan huomaa sen aitosavolaisen sisun varaventtiiliksi. Valitettavaa vain, että tapa on tarttunut naisiinkin vähän lievemmässä muodossa. Heillä ässät paremmin sohajavat siunausten vahvikkeina. Lapset matkivat älyttöminä molempia.

Monien, ainakin lapsille tarpeettomien asian liian halki-puhuminen ei paranna tapoja. Useimmissa kodeissa on vain yksi asuinhuone, joten lapset joutuvat olosuhteiden pakosta olemaan kuulijoina ja näkijöinä kaikenlaiselle. Synnynnäinen uteliaisuus saa näin kotoa ensi sysäyksen lisätietojen hankkimiseen.