Jo joutuu armas aika. Seuraavassa opettajatar Hillervo kertoo meille mietteistään Pöljänjärven, Hökösen ja Keskimmäisen nuorisosta 1920-luvulla. Opettajan työ kylän nuorison kasvattajana jatkui vielä lasten kouluvuosien jälkeenkin. Opettajan tarkka silma seurasi nuorison kasvua ja harrastuksia kouluvuosien jälkeenkin. Varsin tyytyväinen Hillervo tuntui olleen työnsä jälkiin, mutta moitittavaakin löytyi. Näin Hillervo kasvatustieteen laudaturtyössään Hökönen vuosikymmenen näkökulmasta (1932).
Nuorisosta on miltei pelkkää hyvää sanottavaa. Kotiseutuansa ja kotiansa rakastavat niin, että mieluummin pysyvät sitä kohentamassa puutteellisissakin oloissa, kuin lähtevät ansioitöihin muille. Koettavat viljelyksiänsä parantaa ja laajentaa yhteisvoimin.
Pöljänrannan, Hökösen ja Keskimmäisen nuoret muodostavat omat seuransa. Harvoin yhdessä ovat. Keskuudessaan vain kisailevat. Ensinmainitut ovat siivointa väkeä. He saavat talvisiin hiihtoihin, syksyisiin luistinotteluihin, kuin myös kesäisiin joka sunnuntain kilpailuihinsa vanhempaakin väkeä mukaan. Sunnuntai-illat kuluvat hyvin sisällä tai ulkona leikkiä lyöden.
Hökösen nuorten joutoajat pyrkivät kulumaan naapurien tuvanpenkkejä painellessa. Jotkut ovat kyllä ahkeria metsänkävijöitä ja kalastajia. Kokoontuvatpa kesällä Parkkisen kentälle palloa lyömään. Tytötkin ovat mukana. Tai mennään joukolla saareen gramofoni mukana. Siellä tanssikin sujuu. Talkooaikana ei muuta ajankulua tarvitakaan.
Keskimmäisen nuorison aika kuluu hyvin Baccuksen palveluksessa, kylläkin mahdollisimman karkeassa muodossa. Kotona kasvatettu vilja muutetaan salaa ”kuusenkyyneliksi”, jota maistellessa ei puutu riita, tora eikä tappelukaan. Tuommoinen salamyhkäinen puuhailu vie ajan ja halun kaikkiin parempiin harrastuksiin.
Kotitalouskerhotyö elää nyt 12-20-vuotisten joukossa voimakasta nousukautta. Ansioin ja maukkaamman ruuan toivo kannustaa yrittämään. Eräässäkin talossa on kuusi kerholaista. Ensi vuoden abiturientti vielä viime kesänä möi kasvattamiaan kasveja Kuopion torilla. – Säilömis ja kerhokursseilla on innostus suuri. Pojat pyöräyttävät vehnäleivät, mehut ja hillot aivan yhtä näppärästi kuin konsaan tytöt. Samat pojat ovat jo koulussa ollessaan vastaan hangottelematta parsineet, paikanneet ja jopa rukkaskintaatkin neuloneet.
Suojeluskuntalaisia harjoituksissa Pöljällä. Taustalla Lassilan talo.
Jotkut nuorista kuuluvat Suojeluskuntaan, Lotta-Svärd yhdistykseen, urheilu- tai nuorisoseuraan. Nämä joskus piipahtavat kylän ulkopuolella iloissa. Mutta kaikella kunnioituksella mainittavalla tavalla. Juomaveikot ja juoksunhaluinen palvelusväki olisivat työväentalojen jokasunnuntaisia kundeja, elleivät pitkät ja huonot taipaleet useasti esteenä olisi.
Kuvassa Pöljän työväentalo. Tänne Hökösen ”juoksuhaluinen palvelusväki ja kundit” kaipailivat?
Opinhalustaan todisteena on ahkera naapurikylien kyläkirjastojen käyttö. Myllymiehet matkoilla kirjoja vaihtavat, sillä kaksi lähintä on myllyteiden varrella. Vähät sanomalehdet tulevat tarkoin luettua. Kotimaisten urheilijoiden ennätykset taitavat olla joka pojan muistissa.
Tytöistä jokainen, jonka aika vain myöten antaa, on Marttain tai Maamiesseuran käsityö- ja keittokursseilla uudenaikaista taitoa oppimassa. Samoin miltei joka kodista oli Pienviljelijäin karjanhoitokursseilla äiti tai tytär aakkosia oppimassa. kannattavasta karjanhoidosta.
Vaikka tyttöjen käytös ei olekaan muodinmukaista eikä poikien hatunnosto keikarin tapaista,hyvät tavat, vanhempain kunnioitus ja isänmaanrakkaus näyttävät olevan niin valtavat ominaisuudet, että heidänlaiseen nuorisoon uskaltaa luottaa. Sormet riittävät luettelemaan esimerkiksi alaikäiset tupakoivat miehet. Väkeviä maistavien luku asettuu jo toiseen käteen.
Pöljän kylähistorian avoin blogi 