Kuvassa Reponiemen tila Pöljäjärven rannalta.
Miten Hökösella suhtauduttiin lakiin? Opettajatar Hillervo Väänänen tarkastelee asiaa kasvatustieteen opinnäytetyössään 1932.
Hökönen on tullut kuuluisaksi Kuosmas-jutun takia. Mainittu Kuosmanen paikkakuntalaisten kertoman mukaan on ollut aivan mahdoton mies joka suhteessa. Missään asiassa ei ole sopinut kotisten eikä kyläläisten kanssa. Suututtuaan saattoi piestä akkansa ja kaikki elukkansa. Naapurien suhde oli joskus sietämätön. Pöljälle menevän tienkin aitasi korpien kautta kierrettäväksi, vaikka kuun päivän oli pihan poikki kulkenut. Siksipä hänet eräänä sunnuntaina tavattiin niityltään kuulan lävistämänä. Vuosikausia kestänyt oikeudenkäynti ei saanut selville syyllistä. Moni syytön sai olla silloin epäilyksen alainen. On kestänyt toista vuosikymmentä, eivätkä vieläkään kaikkien välit ole selvinneet sen asian takia, vaikka useimpien mielestä tämä ”korpilain” tapaus alkaa häipyä.
Samaa lakia on käytetty jonkun kerran naapurin koiralle luvattomalla ajalla toisen riistamailla juostessa. Hyvät lunnaat sai ampuja maksaa. Mutta vedottuaan lakiin annettiin huolimattomalle koiran omistajalle sakkoja.
Pöljäjärvi. Kuva otettu Reponiemeltä.
Tuulastaminen oli ennen yleistä. Hauska oli tervapimeinä syysöinä katsella akkunastaan heidän aavemaisesti liekehtiviä tuliaan. Nautinto oli vielä suurempi, jos pääsi aivan veneen kokasta seuraamaan valojen ja varjojen leikittelyä tyynellä järvellä. Ei lie kalakanta vähentynyt, jos köyhä särpimekseen nappasi kuin kassastaan kalakeiton muun syötävän höystöksi. Tokko lie kukaan koskaan myynyt ainoatakaan tuulaalla saatua kalaansa. Nyt ovat atrot ja koprat jo sukupuuttoon hävinneitä. On niin näin, löytyisikö enää kotiseutumuseoon, jos semmoinen perustettavaksi tulisi.
Samoin saattaa pyssymies joskus luvattomankin otuksen sunnuntai-ateriakseen hankkia. Ennen oravien rauhoitusajan loppua kuitenkin ahneuksissaan ampuvat likaisia. Nylkivät saaliinsa vasta laillisella ajalla.
Miltei joka talossa kuopat ovat kaukana pihasta. Hyvin siellä perunat ja muut pidettävät säilyvät. Katsomansa luokkipihlajan saattaa kyllä vieraskin kaataa. Kuuluupa joskus puu kaadetun astialaudoiksi. Tuommoisesta oman käden oikeudesta ei syytetä, muuten vihaa pitää jurnutetaan.
Liekö Kuosmas-käräjissä saaneet tarpeensa olla käräjätuvassa. Harvoin sinne pitkiin aikoihin eksyi kukaan kantajana. Vastaajana ja todistajana oli pakko mennä, jos niin vaadittiin. Aivan viime aikoina eukkoset talonvaltijaat ovat yrittäneet kuntoaan näyttämään, mutta huonolla menestyksellä, kuten jo aikaisemmin on mainittu. – Suuhavilla käräjöivät keskenään. Aikansa sitten mökötettyään leppyvät taas ja ovat kuin ei olisi koskaan mitään poikkitelaista ollutkaan.
Omistamiensa maa-alojen päällisiä ovat hyvin äleitä. Ei uskalla kulkea muuta kuin vanhaa tienpohjaa. Ei venevalkamanaan pitää toisen rantaa. Kalastella saa mistä vaan, kun ei ole vesiä jaettu. Joskus kuitenkin syrjäiset, ei maanomistajat, kalaavat toisen pyydyksen.
Kun kerran ”manttaalipösöksi” on päässyt vaikka torppariasetuksen turvin, niin on oikeutensa hoidettava. Siinä perimmäinen syy, etteivät poliittisessa mielessä liioin kallistele vasemmalle ei oikealle. Ovat aitomaalaisliittolaisia. Ainoa autuaaksi tekevä ja asian kohdalleen sanova tiedonantaja on ”Savon Sanomat”, johon luotetaan kuin pukki suuriin sarviin. Kaikki muu pyrkii olemaan pahasta.
Pöljän kylähistorian avoin blogi 
Mistähän tämä Väänänen on tietonsa saanut Kuosmasen luonteesta?
Hillervo Väänänen oli aikansa lapsi. Hänet oli kasvatettu seminaarissa ja kouluissa kovin ahtaaseen maailmankatsomukseen. Kuten muutkin tuon ajan kansakoulunopettajat. Siihen kuului uskonnollisuus, isänmaallisuus, raittius, ahkeruus ja isänmaallisuus. Kansakoulunopettajia kasvatettiin mallikansalaisuuteen, joka joskus teki kansakoulunopettajista kovin kyläläisiä arvosteleviksi. Hillervo ei tarkoittanut tätä tekstiä julkaistavaksi. Toivon, että osaisimme asettaa niin Hillervon kuin omamatkin ajatuksemme armollisesti oikeaa valoon. En haluaisi, että nämä pahoittasivat kenenkään mieltä.
Isoisäni Taavetti Kuosmanen ammuttiin pellolleen 1917. Näin muistan äitini kertomana.
Kylä vihasi kristittyä lain kuuliaista miestä. Hänen vaimonsa Hilda Kuosmanen sai kehotuksen häipyä Pöljältä, tai muuten hänen kävisi samoin.
http://mariapelanne.blogspot.fi
Näin hän lähti suuren lapsikartaan kanssa yön pimeydessä jalan kohti Kuopiota.
Murha ei vanhene koskaan. Tämä asia on vaivannut minua koko aikuisikäni.
Ehkäpä murhaaja on tiedossa, vaan ken sen kertoisi.
Tämä olisi Pöljän yhteisön maineen puhdistus.
Yt. Juhani Pelanne!
Kyllä varmasti moni on pahoittanut mielensä tuon Väänäsen kirjoituksista. Minä, myös lapsenlapsena, olen kuullut paljon muistoja Hökösen tapahtumista. Mikään ei viittaa, että perheessä olisi ollut väkivaltaa.
Itse säilytän kauniit muistot. Ukki kuoli 4.6.1916.
Maria Väisänen
Niin, isoisäni murhasta tukee kuluneeksi ensi vuonna 4.6.2017 tasan 100 vuotta. Tekopäivä 4.6. on Marskin syntymäpäivä.
Kuinka murhaaja valitsikin juuri tuon päivän.
Ei teko ollut yhden miehen teko, näin arvelen, vaan kylän miesten yhteinen tahto.
Kyllä murhaaja on ymmärtääkseni kylän historian tiedossa.
Kuka sen rohkenee kertoa ja näin rauhoittaa kylän maineikkaan historian.
Juhani Pelanne
Liekö Kuosmas-käräjissä saaneet tarpeensa olla käräjätuvassa. Harvoin sinne pitkiin aikoihin eksyi kukaan kantajana. Vastaajana ja todistajana oli pakko mennä, jos niin vaadittiin. Aivan viime aikoina eukkoset talonvaltijaat ovat yrittäneet kuntoaan näyttämään, mutta huonolla menestyksellä, kuten jo aikaisemmin on mainittu. – Suuhavilla käräjöivät keskenään. Aikansa sitten mökötettyään leppyvät taas ja ovat kuin ei olisi koskaan mitään poikkitelaista ollutkaan.
On tämä hieman oudosti muotoiltu asia.
Kuka olisi ollut asiassa kantajana, kun Taavetti Kuosmasen vaimo jätti alaikäisten lastensa kanssa kotitilansa myös murha uhan saaneena yön selkään jalan kohti Kuopiota.
Asiaa oli hoitamassa kuopiolainen asianajaja, joka kertoman mukaan siirsi kaiken tilan omaisuuden omiin nimiinsä. Vainajan leski Hilda (Hildur) Kuosmanen ei saanut omaisuudestaan penniäkään.
Hän eil Kuopiossa pyykkärinä, köyhänä ja oikeusturvaan pettyneenä ja petettynä.
Kyllä tämä asia minua vaivaa, kunnes se selvitetään.
Murha ei vanhene koskaan.
Olispa hauska tietää mitä sukua Heikki Utriainen joka oli ukkini oli näille Kuosmasille Tiedän että jotain on koska olen vieraillut Aitovierellä Suomenlinnassa hän myös lauloi ukkini hautajaissa Näitä Kuosmasia vieraili myös entisessä kodissani Ulppaalla Isäni oli Tauno Utriainen OlenElvi Utriainen ja asun Ruotsissa
Hei.
Asukko täällä Siilinjärvellä vielä Utriaisia, jotka ovat sinulle sukulaisia? Täällä on asunut heitä. Voisin vähän kysellä. Kitos viestistä! Tämän asian tutkiminen on ollut vähän jäissä, mutta varmasti palaan vielä asiaan. Hyvää uutta vuotta 2017. Aira Roivainen
Hei.
Hyvää uutta vuotta myös sinne.Veljeni Eero Utriainen asuu Siilinjärvellä Särkikujalla on joskus ollut varmaan puhetta mutta en niin tarkoin muista..Minä olen vanhin lapsista muistan kai eniten
Kun käyn Siilinjärvellä ensi kerran täytyy ottaaa puheeksi.Satuin ajamaan Lapinlahdelle lokakuussa ja tuli nämä asiat mieleen.Kun tulin kotiin Köpingiin löin tietokoneeseen Pöljä siitä se alkoi. Kiitos vastsuksesta!
Kirjoitellaan!
Wilhelmiina Miettinen oli Hilda Kuosmasen äiti. Hilda oli avioton lapsi. Wilhelmiina meni naimisiin 1881 Taavetti Utriaisen kanssa. Onko tämä yhteys Kuosmasten ja Utriaisten välillä?
Hei Aira. Utriaisen pappa kävi meillä vierailulla monta kertaa ja mun äiti puhutteli hänntä enokseen ..siis hän oli Hilda marialle velipuoli.ne oli ihan mukavia vierailuja.. katrin
Kiitos vvain Hillervo kirjoituksesta??.olen Taavetti Kuosmasen vanhimman lapsen tytär.ja minun äitini kerkesi elää Taavetti isän kanssa vajaat14v. Hän kertoi isoisästä pelkkää hyvää.isoisä kyllä vihasi viinanpolttoa, kun hän itse oli lakia kunnioittava mies ja perheensä eteen kaiken tekevä. Palkintojja he ovat saaneet karjanhoidosta ,mulla on kaksi tallessa, niitä on varmaan enemmänkin. Tuskimpa karjaa pieksävä olisi palkittu. Kyllähän kateus on suurin vihollinen ,siitä äitini kertoi. Niin kuin Juhani jo kertoi että olihan Hilda Maria Snelmannin pojjan äpärälapsi. Huutolaislapsena oli itkeyt naveta takana ..tule ätiii hakemaan minut poois. Sai sitten hyvän elämän kunnnes loppui murhaan. Katrin elikkä oikea nimi on katri helena.
Kiitos tästä viestistä. Olen iloinen siitä, että olen saanut olla kertomassa toista tarinaa Taavetti Kuosmasesta. Hänen murhaamisensa oli katala teko. Hilda joutui lapsikatraan kanssa tosi koville.
Airaroivainen..ansaitset 100 ruusua kiitokseksi työstäsi,tuomasta esiin kaikki käräjätiedot ja paljon asioita mitä emme ole tienneet. Kävin 10v sitten Pöljällä yksin ajelemassa vaarini misemia katselemassa..ja kyselin samalla murhasuon kuulumisia, mutta eipä mulle mitään kerrottu..kylällekin arka asia..mutta kiva oli nähdä ne maisemat missä he elivät .Kiittätäen katrin
Kiitos kauniista sanoistasi. Historialla on merkitystä, sen tämä tytkimusmatka minulle opetti. Pistäkää sukukokous pystyyn, tavataan Pöljän pysäkillä!
Hei Aira. Tähän haluan vielä jatkaa Hildamariasta, että kyllähän elämä oli kovaa lapsikatraan kanssa kuopiossa alkuvuosina kun helppoa ei ollut siihen aikaan muillakaan vapaussodan jälkeen ..saati sitten mummollamme. Mutta hilda oli taitava kankaankutoja .. niillä hän elätti perheensä ja muilla pikkuhommilla. Minun äiti oli vanhin ja hän lähti karjakkokouluun. Kyllä Hildalla oli jo ihan hyvä elämä loppuvuosinaan, hänellä oli jo kaunis pikkukoti. Mulla on kuva mummon 70 vuotispäiviltä kuopiosta jossa olen vanempieni kanssa n 2v kylläkin kuumeisena..en itse muista sitä vierailua..muita vierailuja hämärästi. Mutta mummo kävi meillä tosi usein… Kerran leikimme sekkuni Mian kassa vähän tuhmaa leikkiä…etsimme oikein hyviä lehmänkkoja ja talsimme niitä pljaijaloin.. ja varparpaittenvälistä kivasti ne pursusi..ja kipin kapin sitten aina saunaan pesemään. Ja meidän mummo huomasi sen…hänellä vitsa ja nokkonen ja kysyi kummasta haluamme..mia halusi heti vitsan ,mulle jäi nokkonen…eihän mummo kuin vähän näytti niitä jaloille…ope
tus kuitenkin. Nämä on kultaisia muistoja.
Katrin
Hei.
Huomasin viestisi vasta nyt. Olen lukenut Lotta Kuosmasen sodan, joten jotain tiesin. Tiesin myös, että sieltä sinniteltiin voiton puolelle. Voisiko sitä kuvaa Hildasta saada katsottavaksi?
Aira
Hei Aira. Olin noin 6 v kun Hildamummo kuoli ..muistan ne mummon vierailut meillä hyvinkin…mutta sitä harmittelee että ei aikanaan tullut kyseltyä äiditä enempi sen ajan elämää. Tarkoititko valokuvaa 70 kymppisestä Hildasta ..6 uotiaasta lapsesta oli meidän mummo maailman kaunein ..ihastelimme mia serkkuni kanssa.. katrin