Pöljän maamiesseuran talolla pidettiin morsiuskurssit kevättalvella 1945. Sota oli päättynyt ja aloitettiin rauhan oloihin vakiintuminen. Nuoriso katsoi eteen päin, tanssikielto oli päättynyt ja miehet palasivat sodasta. Kurssi antoi käytännön kodinhoidon neuvoja ja muistutti kristillissiveellisistä arvoista.
Yllä olevassa kuvassa on komeat häät syksyltä 1945. Pöljän pysäkin asemanhoitajan, Ville Ruuskasen tytär Hanna meni naimisiin Ilmari Koposen kanssa (vas.) ja Vilho-poika oli löytänyt Hyrynsalmelta kumppanin, Saima Ruuskasen. Häät pidettiin samaisella maamiesseurantalolla kuin tämä morsiuskurssi 21.11. 1945.
Kurssista on säilynyt Hillervo Taskisen, Hökösen koulun opettajan, luento ”Kotityö-ansiotyö”. Hän on pitänyt sen 18.2.1945. Puheessa opettajatar linjaa naisen tehtäviä niin kodissa kuin kodinkin ulkopuolellakin sodan jälkeisinä muutoksen vuosina. Tällaisia ohjeita äideillemme ja isoäideillemme annettiin 70 vuotta sitten. Tämä on puheen toinen osa.
Onhan ja pitää olla kodin perustamisella uskonnollinen pohja: Ei ihmisen ole hyvä yksin olla. Mutta se perusta ei saisi unohtua hyvinä päivinä vain pahoina päivä apua tarvittaessa. Sehän olisi arkikieltä käyttäen kiristämistä, joka ei ole hyväksyttävää eikä kaunista. Tottakai perheen perustaminen ja siellä isänmaalle puolustajia ja työntekijäin kasvattamnen on hyve, ettei minkäänlaisen tiukan tullen tarvitsisi johtajien sanoa, ettei Suomessa ole tehtäviensä tasalla olevia poikia tai tyttöjä. Olipa toimittava sitten auroin, miekoin tai miettehin.
Luonnollisesti ei ole hyväksi, jos ansioäiti tai muuten yhteiskunnallisilla puuhlla kuormitettu äiti lyö laimin kodin hoidon, miehen ja lasten huoltamisen sillä osalla, mikä hänelle kuuluu.
Nyt hyvät morsiuskurssilaiset, monien muiden tärkeiden ongelmien lisäksi teidän on ratkaistava kumpaa linjaa käydä toteuttamaan vihkiydyttyänne. Koti-äitien esimerkit esille! Hehän olivat monitaitoisia. Tekivät kaikki kotona, mitä perhe päälleen puki tai mitä kotitaloudessa vain tarvittiin. Monet sukupolvet saivat myös vainon aikana pitää myöskin miesten töistä huolen. Saman sai tämäkin tuleva polvi kokea menneinä vuosina, eikä huonoin tuloksin. Mutta se ei saisi jäädä vain tuon ajan palkkatyöksi, vaan taidot tarvitaan aina pysyäkseen tasavertaisena edes mielipiteiden vaihdossa kotona ja kylässä.
Eikä se nykyajan tyttölapselle ole temppu oppia vaikka kuinka käteväksi tuhattaitoiseksi. On tilaisuus käydä joka alan typistetyt tai laajemmat kurssit ja koulut. Niillä saadut opit ja neuvot on hyvä viedä uuteen kotiinsa, jossa on sitten kaikki kuin ollakin pitää. Mutta teidän ei tarvitse mihinkään ammattiin valmistua. Teillä on kykyä ja taitoa antautua sekalinjalle. Mikä se sitten olisi?
Kuvassa naisia Puustellin heinäpellolla kesällä 1942. Naiset olivat joutuneet kantamaan kovan vastuun kotirintamasta. Hillervokin viittaa puheessaan siihen. Oli osoitettu, että osattiin kantaa vastuuta monista asioista miesten tavoin. Kuvassa kolmas oikealta, Kaisu Rautiainen oli kuuntelemassa Hillervon puhetta.
Kotitöiden rinnalla kuin muiden huomaamatta ansaita yksityiseen käyttöön tarvittavat n.s. taskurahat omilla sivuansioilla. – On varmasti ainakin aluksi nöyryyttävää pyytää sellaistakin aviomieheltään, joka kotiaskareita aliarvioi, mutta ei minään ansiotyönä. Kyllä hän sen kukkarossaan tuntisi, jos nykyisillä palkoilla vierailla teettäisi. Entä se kansantaloudellinen säästö, minkä taitava, huolellinen ja kekseliäs emäntä kokoo ruoka-, vaate- yms. varojen tarkoituksenmukaisella käytöllä ja hoidolla.
Vaikkapa näin emännän työt ja säästöt työssään voitaisiinkin aivan ansaittuina markkoina laskea, niin sittenkin työsi aliarvioivalta ja ehkä ei omiin tarpeisiinsa tarkaltakin mieheltä vaimon ja lasten tarvitsemat erät saattavat kasvaa kohtalokkaan erimielisyyden iduksi, joka raskaana taakkana painaa koko perheen elämää tai pakottaa sen jäsenet kotivarkauteen, raha- tai muiden varojen salakäyttöön, mikä on rumimpia ja turmiollisimpia tekoja moraalisesti ja taloudellisesti. Eikä se kotisiltakaan salassa pysy. Syrjäisilläkin on oikeus hymyillä moiselle kotitavalle.
Mikä siis sivutyöksi, jos ei ihan ansiotyö? Yksi ompelee kodin ulkopuolelle – Toinen kutoo kankaita. Kolmas innostuneena kasvisten hoitoon voi sieltä ansaita monella tavalla hiukan palstaansa laajentamalla yli oman tarpeen. Tupakka viime vuosina on ollut hyvin tuottava artikkeli – eräskin pienviljelijä kehaisi emäntänsä tupakkahankkkeita, että on mulla taitava ja rikas eukko. Se on jo toista kuulla kuin marina, että eikö ne enää muuta osaa kuin tärvätä. Viisain kaikista lie, joka navettaansa on saanuthoidettua semmoisia lajeja ja yksilöitä, jotka samalla hoidolla antavat entistä enemmän, kun vain tuloista hoitaja osuutensa saa.
Kuvassa häät Kolmisopen Kulhuassa. Vihtori Roivainen ja Irma Pantzar vihittiin 6.7.1946. Irmakin oli morsiuskursseilla!
Puhe jatkuu.
Pöljän kylähistorian avoin blogi 