Kotiseutuni luonto

Hilda Pietarinen opiskeli vuonna 1910 Pohjois-Savon kansanopistossa Pitkälahdessa. Hän kirjoitti aineen kotikylänsä luonnosta ja näkymistä. Kouluvihko on säilynyt Puustellin talon ehtymättömissä arkistoissa. Hildan kotitila oli Reponiemi Pöljänjärven rannalla. Näin Hilda kuvasi Pöljänjärven rantoja sata vuotta sitten:

Kylä, missä kotini sijaitsee on pieni. Mytta sitten, kun Kuopion-Iisalmen rata valmistui, on se laajentunut ja muutenkin tullut hyvin vilkkaaksi liikkeen ja pyrintöjen puolesta. Luonnon puolesta on kotikyläni mitä ihanin. Järvet kiertelevät erinomaisen mukavasti, että talot miltei kaikki ovat järvien rannoilla. Toisella puolella kylän on lehtimetsää ja toisella puolen komeata kuusikkoa ja petäijikköjä jommoisia enää harvoin tapaa Savon seutuvilla.

Kotikyläni luonnonkauneus on tullut siksi tunnetuksi, että kaupunkilaiset kilvan pyrkivät sinne kesäänsä viettämään. Paikka, missä minun kotini on, on yksi niistä kauniista järvien niemistä. mitä kotikylästäni löytyy useita. Kotini nimi on Reponiemi. Niemi on niin kapea talon kohdalta, ettei ole kuin pikkuinen matka järvien molemmin puolin.

Toisella puolen talon ihan järven rannalla on kaunis koivupuisto, joka onkin kotini kaunistus. Monta kertaa olen toiselta puolen järveä katsellut kotiani, miten kaunis se on, kun se näkyy koivujen lomitse. Ja sitä ihanuutta en voi koskaan unhoittaa, minkä olen tyyninä kesäiltoina nähnyt istuessani kotini pienessä puutarhassa, josta näkyy melkein koko kylä vastakkaisella rannalla.

Talot kuvastuvat niin erinomaisen kauniisti peilikirkkaaseen järven pintaan ilta-auringon laskiessa. Melkein joka ilta tuolta järveltä kuuluu kylän runsaan nuorison iloisia lauluja, jotka järveltä kuuluvat niin satumaisen kauniilta. Sen soisinkin, etten koskaan tarvitsisi jättää niin rakasta ja luonnon puolesta kaunista kotiani.

                    Erkki Virtasen piirrustus Reponiemeltä v. 1908.

Pohjois-Savon kansanopisto perustettiin Maaningalle v. 1895. Kansanopistoissa opiskeli nuorisoa, joka oli jo suorittanut kansakoulun, mutta oppikouluopintoihin ei ollut varaa tai halua. Kansanopistojen tarkoituksena oli yleisen kansansivystyksen kohottaminen. Opiston taustalla oli Kuopion isänmaallinen Seura ja Pohjois-Savon kansanopistoseura. Koulu aloitti toimintansa Halolassa, mutta se siirrettiin jo vuona 1900 Kuopion maalaiskunna Pitkälahteen.

Maaningan ja alueen talolliset ottivat kansanopiston omakseen. Tuli tavaksi, että pojat ja tyttäret kävivät ainakin vuoden opiskelemassa kansanopistossa. Esimerkiksi Aatu Väänänen kertoi, kuinka yhden vuoden opiskelu oli tavallista Hän olisi hakunnut opiskella pitempäänkin, mutta sitä pidettiin Lassilan talossa liiallisena herrasteluna!

Hilda Pietarisen ainekirjoituksessa näkyi varmasti koulun maahenki ja kotiseuturakkaus. Hilda eli koko elämänsä Pöljällä. Avioliitto Atte Rautiaisen kanssa vei hänet vain järven toiselle puolelle, Puustellin emännäksi. Yhteiselämä oli alkanut Aten kotipaikalla Riuttaniemessä.
Oheisessa kuvassa oletettavasti Hildakin taivuttelee nuorena neitona kansanopiston voimistelutunnilla 1910.

Lähteet: Hilda Pietarisen ainevihko Puustellin arkistosta. Kuvat Puustellin arkisto, Ritva Pietarinen, Aira Roivainen. Wirilander, Savon historia IV. Uudistuksiin heräävä Savo 1870-1918. Aatu Väänäsen haastattelu, Kotus, murrearkisto.