Seuraava teksti on ilmestynyt Savon Sanomissa 18.9.1977. Sen on kirjoittanut Hannes Rissanen. Oheisen kartan numerot viittaavat tekstin numeroihin.
Luettelen äkkimuistamalta muutamia ”nuoria” Pöljän kylässä olleita mutta jo hävinneitä asuinpaikkoja, jotka ovat olleet asuttuina n. 250-40 vuotta sitten. Kun neljäkymmentäkin vuotta on kulunut alkaa paikalla olleen asunnon häviämisestä, niin luonto on tällöin ehtinyt ottaa omansa takaisin ja nämä entiset asuinpaikat ovat metsittyneet.
1. Ruotusotamiehen mökki
Knuutilan (nykyisen Lintuniemen maalla). Rakennettu ruotujakolaitoksen aikana oletettavasti 1720-luvulla. Tämä mökki on ollut Knuutilan ja naapuritilojen ylläpitämä. Ruotujakolaitoksen lakattua paikka on varmaankin ollut n. 120 vuotta asumaton. Mökissä asuneista ruotusotamiehistä eikä heidän nimistään ole tietoa.
2. Nissilän mäkitupa
Samoin kuten edellinenkin Knuutilan tilan mailla. Tämän mäkituvan haltijana on ollut Taavetti Nissinen ja siinä on 1883 syntynyt ja sittemmin kasvanut maanviljelysneuvos Tatu Nissinen. Taavetti Nissinen on ehkä pääasiallisimmin toimeentulonsa saanut karjan välityksestä. Kerrotaan ja myös muistan, että hän hyvin yleisesti käytti sanontaa: ”Jah-Jah ja ventta.” Ja edelleen: ”Jaj-Jah, eipä tullut sian kauppoja.” Kerran pelatessaan korttia Uappolan Uatun kanssa hän oli hävinnyt muutaman hilikun ja tämän jälkeen Taavetti useamminkin kerran oli päivitellyt: ”Ai mualimasitä Uappolan Uatua, kun se on kova korttimies”. Nämä ja monet muut Taavetin sanonnat ovat jääneet kylällemme siivekkäiksi sanonnoiksi, joita vieläkin käytetään. – Taavetti Nissinen koulusivistyksen ymmärtävänä pani ainoan poikansa Tatun opin tielle Kuopion lyseoon. Äitini – Nissisten lähinaapuri- kertoi, että kun tatu oli ollut muutaman viikon Kuopiossa, niin eräänä lauantai-iltana Tatu-poika kipaisi kotiinsa yllättäen. Isä-Taavetti kysymään: ”No, entäs nyt?” Tuohon Tatu oli vastannut, että hänet erotettiin koulusta. Siihen isä: ”Jah-Jah”. Meni lauantai-ilta ja sunnuntaipäivä niin ettei asiasta puhuttu mitään. Anivarhain maanantaiaamuna Tatu herätettiin ja isä Taavetti kovistellen sanoi, että lähetäänpäs kävelemään Siilinjärvelle laivaan ja sieltä sitten Kuopioon ottamaan selvää, mistä johtui koulusta erottaminen. Tällöin Tatu tunnusti, ettei häntä ole koulusta erotettu, mutta ettei hän halua siellä olla, ”koska ei ole Lintuniemen Pekkakaan”. – Siitähän sitä sitten opintie jatkui aikanaan ja aikanaan Tatu valmistui agronomiksi ensimmäisenä Helsingin Yliopistosta. Sitä ennen agronomien valmistuslaitoksena oli ollut Mustialan Maanviljelysopisto.
Nissisen mäkitupa oli tuhoutunut vuosisadan vaihteessa tulipalossa.
3. Kiärmeharjun mökki
Särkiniemen aluskunnassa. Viimeiset asukkaat Kiärmeharjussa olivat Aaro ja Riikka Väisänen. Kun Kiärmeharjun Riikka 53-vuotiaana järkyttävällä tavalla 8.9.1928 menehtyi kotipihaansa vihaisen sonnin puskemana, niin kirjailija Kalle Väänänen kirjoitti Riikasta muistokirjoituksen Savo-lehteen, jossa parhaiten käy selville minkälainen sanataiteilija Riikka todella oli. Nykyään Kiärmeharjun mökistä on vain raunioita jäljellä metsittyneellä kummulla.
4. Särkiniemen kahamökki
Tässä mökissä asuivat 1920-luvulla Aaro ja Tilda Pellikka. Tildallakin oli sanavalmiutta ”myyvä asti”. Myös Tildaa Kalle Väänänen haastatteli ja kirjailijan kehoituksesta Särkiniemen isäntä sai tehtäväkseen järjestää Riikka ja Tilda samanaikaisesti Särkiniemen tupaan sanaharkkasille. Varmaankin Kalle Väänänen sai näiltä eukoilta tuluksia kuuluisaan
”Pyykkirannassa” -runoonsa.
5. Kivipuro
Taavetti ja Maria Kervisen asuinpaikka 1920-luvulla. Taavetti Kervinen oli nuorena miehenä ollut Venäjällä ja oli siellä muun ohella oppinut puutarhakasvien kasvattamisen taidon. Erittäin kuivalla hiekkaperäisellä hän sai kasvit kasvamaan mitä rehevämmin. Hän keräsi metsälaitumelta lehmien jätöksiä ja kantoi niitä ”rekooliinsa”. Käymälän pito oli myös näppärästi ja vaivattomasti ratkaistu. Pieni istuinpukki siirrettiin tarpeen mukaan noin pulskan sijansa mitta aina entisen viereen ja näin tulivat omaperäiset lannoitteen sopivasti hajotettua. – Kervisen jälkeen Kivipuron mökki jäi 1920-luvun lopull autioksi ja sittem puretuksi. Nyt mökin ja kukoistavan puutarhan paikalla on ankea sorakuoppa.
6. Roopila
Nimensä mökki oli saanut sen haltiasta Roopi Vallasta. Vuosisadan alussa Roopin vaimo Olga oli hirttäytynyt navetanladossa ja tuo järkyttävän tapahtuman johdosta mökin tienoo oli varsinkin lapsille suuren pelon kohteena. Vuosikymmenien jälkeenkin Olgan edesmenosta verroinkin pimeällä lapset kovasti peläten juoksivat kipin kapin Roopilan ohi.
Roopilassa vielä asuttiin 1910- ja 1920-luvulla. Asukkaina olivat August ja Sohvi Julkunen ja viimeksi Yrjö Kinnunen perheineen pari vuotta, kunnes Roopila n. 1930 tuhoutui tulipalossa.
7. Martikkala
Martikkalassa asui noin 60-70 vuotta sitten Martikaisia, jotka olivat tulleet jostakin pohjoisesta vai lieneekö asia ollut niin, että tämä Martikaisen emäntä oli kotoisin Pohjanmaalta. Naisethan eivät Pöljällä ainakaan Pöljällä tupakoineet, mutta tämä Martikaisen emäntä oli suuren ihmettelyn kohteena, kun hän piipulla tupakkaa poltti jopa kylässäkin ja tavallisimmin penkille kylelleen asettuneena. Lienee nautinto tällöin ollut sitä verrompi. Myöhemmin mökissä asui Taavetti ja Anni Ruuskanen. Huonokuuloisuudesta johtuen Taavettia kutsuttiin ”Tottelemattomaksi Taavetiksi”. Hän oli nuoruudessaan ollut pohjoisessa ja jopa Ruotsin puolellaja siellä hän oli oppinut joitakin ruotsinkilen sanoja, joilla hän silloin tällöin ”rehvasteli”.
Tämä mökki tässä luettelossa mainituista oli viimeisimmäksi pystyssä ja asuttavana. Vasta 1940-luvulla mökki on purettu ja uuniraunio on enää vesakon keskellä muistuttamassa siitä, että silläkin paikalla on asuttu.
8. Kuusikko
Kuusikko oli Karppisten asuinpaikkana jonnekin 1920-luvun alkupuolelle saakka. Heidän jälkeensä tällä paikalla asui Taavetti Hirvonen perheineen jonkun kymmenen vuotta, kunnes tuli tuhosi tämänkin mökin. Nykyältään raunioaukiota kutsutaan Palopaikaksi.
9. Lutinmäki
Asuinpaikka oli Jahvetti Launosen hallinnassa yli 60 vuotta sitten. Launosen kaksi tytärtä Aino ja Hilma olivat mökin pihapiiriin tuoneet omenapuiden taimia. Vieläkin on yksi omenapuu autioituneella kumpareella muistona heistä.
Myöhemmin Lutinmäessä asui muun muassa Pekka Launonen (ei tiettävästi sukua Jahvetille). Kähisevän äänensä johdosta Pekkaa kutsuttiin ”Soikko-Pekaksi”.
10. Maja-aho
Maja-aho on niin vanha asuinpaikka, että nykypolvi ei tiedä mitään tällä ”aholla” asuneista ihmisistä. Mutta pienet peltotilkut tällekin mäkiharjanteelle on aikoinaan raivattu kiviraunioista päätelle. Sitkeästi Maja-ahon nimi on pysynyt paikkojen nimistössä, koska tämä nimi vielä nykyisissä kartoissa oikein paikoitettuna esiintyy.
11. Uuhmäki
Tälle paikalle aikoinaan rakennettu mökki on Pöljän kylän korkeimmalla mäellä ja täällä ovat viime vuosisadan puolella ensiksi asuneet Kejoset. 1890-luvulla Uuhmäkeen on Aaro Väänänen mökin haltijaksi siirtynyt. Väänäset ovat täällä asuneet vuoteen 1917 saakka, jonka jälkeen mökki on autioitunut ja lahonnut paikoilleen. Onpa ”sulan” peltotilkun raivaaminen illut mitä kovimman työn takana päätellen niistä valtavista kiviaidoista, jotka vielä ovat synkeässä metsässä havaittavissa. Uuhmäellä on 1903 syntynyt Hannes Väänänen, joka paremmin tunnetaan ”kortti-Tuomarin” nimellä.
12. Pitkänpään karjamaja
Pöljän järven lounaisrannalla olevalla Harjun talolla olivat suuret metsäalueet järven ja kylän itäpuolella. Vanhan tavan mukaan lehmät laidunnettiin metsälaitumilla ja niinpä Harjun karjakin kaukana talouskeskuksista Munakan ja Uuhmäen saloilla. Lehmien hoitoa ja lypsämistä varten oli viime vuosisadalla rakennettu Pitkänjärven rannalle karjamaja, jossa talon kaksi palvelijatarta yöpyi. – Tiina Takkunen oli ollut Harjun talossa palveluksessa 1921, jolloin Pitkänpään karjamaja oli viimeistä kesää käytössä. Arvailuun etteikö se olut mieluisaa ja romanttista olla kesät karjamajalla Tiina vastasi:
”Siitä oli karjamajaidylli kaakana. Ani varhain aamuisin ja myöhään illalla piti laakata karjoo ehtimässä ympäri saloja. Päivällä maijot oli souvettava Harjulle, jonne soutumatkoo ylj 5 kilometsriä. Vappaapäivijä ei ollu., oli pyhäsä ja arkesa aina vuan painettava töitä päivästä toiseen. Palavelustovereistan en muista muuta erikoisempia nimityksiä käätetyn kui yhtä vanahempoo palavelijaa kututtiin Lorska-Miinaksi.”
Pöljän kylähistorian avoin blogi 